Kellokosken Ruukin
Tehdasmuseo
Mariefors
Bruksmuseum
The Kellokoski
Ironworks Museum
Kellokosken ruukin tehdasmuseo esittelee tehtaalla valmistettuja metallituotteita
Mariefors bruksmuseum presenterar metallprodukter som tillverkas i fabriken
The Kellokoski Ironworks Museum presents metal products manufactured at the factory
Tehtaan Historiaa
Fabrikens Historia
Factory’s History
Museon Näyttelyt
Museets Utställningar
The Museum’s Exhibitions
Museon Kuvagalleria
Museets Bildgalleri
The Museum’s Picture Gallery
Museo
Tehdasmuseo esittelee 1790-luvulla perustetun Kellokosken ruukin/Mariefors bruk lähes 200-vuotista historiaa ja sitä ympäröivän kylän elämää. Museo sijaitsee aidossa vanhassa tehdasmiljöössä ruukkialueella Keravanjoen kosken partaalla Pohjois-Tuusulan Kellokosken kylässä. Museossa on perusnäyttely ja vuosittain vaihtuvia teemanäyttelyitä.
Tehdasmuseo on perustettu 2016. Se toimii talkooperiaatteella ja museon toimintaa tukee Kellokosken ruukin tehdasmuseon ystävät ry.
Museoon on VAPAA PÄÄSY.
Museum
Mariefors bruks museum grundades 2016 av magister Riitta Liski och verkar i brukets fastigheter i Mariefors (på finska Kellokoski) i Tusby kommun. I museets samlingar ingår brukets produkter, kartor, fotografier och andra föremål som berättar om brukets verksamhet från slutet av 1700-talet till 1960-talet.
Museet upprätthålls av frivilliga med stöd av föreningen Mariefors bruksmuseums vänner (Kellokosken ruukinmuseon ystävät ry) grundad 2023.
Museum
The Kellokoski Ironworks Museum is a private museum founded in 2016. The museum is operated by its founder Riitta Liski with the help of local volunteers and private funding.
In the early 20th century Kellokoski Ironworks developed from a traditional ironworks into a mechanical engineering plant which produced a large variety of products. The main products included various equipment for dairies (milk containers, cans and buckets, separators etc), utensils for the building sector and houseware items. Products were traditionally made of iron, steel or copper. In the mid-1950s the ironworks started the manufacturing of the small boats in aluminium.
The permanent collections include products manufactured from the late 19th century to the 1970s. The collections also include photographs, maps and other items describing the production processes, the working conditions in the mill and the everyday life in the community.
The work of the Museum is supported by the Association of the Friends of Kellokoski Ironworks founded in 2023 (Kellokosken ruukinmuseon ystävät ry).
Osoite | Tiedustelut ja varaukset |
Vanha valtatie 190 rak. 3, | Museonhoitaja Riitta Liski |
04500 Kellokoski | puh. 040 7731889 |
info@tehdasmuseo.fi | |
Aukioloajat | |
4.5.-14.7. TO-SU klo 12-16 | |
Kv. museopäivä 18.5. LA klo 11-17 | |
av. 16.7.-28.7. TI-SU klo 11-17 | |
av. 1.8.-1.9. TO-SU klo 12-16 |
Adress | Förfrågningar |
Vanha valtatie 190 rak. 3, | Ordförande Riitta Liski |
04500 Mariefors | mobile +358 40 7731889 |
info@tehdasmuseo.fi | |
Öppettider | |
4.5.-14.7. kl. 12-16 | |
18.5. kl. 11-17 | |
16.7.-28.7. kl. 11-17 | |
1.8.-1.9. kl. 12-16 |
Address | Contact and inquiries |
Vanha valtatie 190 rak. 3, | Riitta Liski |
04500 Kellokoski | +358 40 7731889 |
info@tehdasmuseo.fi | |
Opening hours | |
4.5.-14.7. h. 12-16 | |
18.5. h. 11-17 | |
16.7.-28.7. h. 11-17 | |
1.8.-1.9. h. 12-16 |
Kellokosken Ruukin Historiaa
Metallitehdas Kellokosken tehdas/Mariefors bruk toimi vuosina 1795 – 1979. Sen vanhat tehdasrakennukset muodostavat nykyisin kokonaisuuden nimeltään Kellokosken ruukki.
Kellokosken kartanon isäntä Lars Olof Nysten perusti ruukin 1795 koskivoiman ja seudun rehevien metsien vuoksi. Paikalla sijaitsi jo mylly ja saha. Nysten antoi tehtaalle nimen Mariefors bruk vaimonsa mukaan.
Ruukin pajassa valmistettiin aluksi kankirautaa ja nauloja, myöhemmin 1800-luvulla erilaisia maataloudessa tarvittavia tuotteita kuten kirveitä, lapioita, kuokkia ja auroja,myöhemmin myös vasaroita, saranoita ja hevosenkenkiä. Rauta ostettiin Ruotsista takkirautana. Vuonna 1800 työntekijöitä oli 24. Ruukkiyhdyskunnalle valmistui oma kirkko 1800. Nystenin jälkeen 1800 – luvulla tehdasta johtivat Johan Solitander ja Lars Magnus Björkenheim. Kun kartanon isännäksi tuli Robert Björkenheim, hän luopui ruukista keskittyäkseen maatalouteen. Björkenheim perusti kylälle mm. meijerin, viinatehtaan ja maatalouskoulun. Sahan toiminta päättyi, koska seudun metsät oli hakattu loppuun.
Björkenheim vuokrasi tehtaan John Wilhelm Wahrenille 1863, mutta tehdas päätyi tämän isälle Axel Wahrenille pojan epäsäännöllisen elämäntavan vuoksi. Tämän jälkeen tehdas muuttui osakeyhtiöksi 1865 ja tehtaalla oli useita omistajia. Suurten nälkävuosien (1867 – 68) jälkeen tuotanto kasvoi ja 1872 Ruotsista tuotiin tehtaalle ammattitaitoisia työntekijöitä. Yleinen taantuma vei ruukin kuitenkin konkurssiin 1880. Omistajat vaihtuivat ja tuotanto väheni taas.
Om mariefors bruks historia
Idag är Mariefors vid Kervo å ca 45 km norr om Helsingfors ett historiskt industriområde av riksomfattande betydelse med omkring 5 000 invånare och ett av Tusby kommuns centra. Mariefors bruk var ett medelstort familjeföretag som en gång i tiden var känt för sina mejerikärl, gångjärn och verktyg samt av tillverkningen av Finlands första aluminiumbåtar.
Historisk bakgrund
Man har räknat med att det har sedan 1550-talet funnits åttio bruksorter med industriell järn- och koppartillverkning i Finland. Brukssamhällena har under århundradena genomgått många brytningstider. Fram till 1960-talet fungerade de i stort sätt enligt traditionellt mönster. Bruken var inte enbart arbetsgivare utan hade en mera omfattande roll på orten som försörjare och tryggare av ortsbornas välfärd.
Mariefors brukssamhälle har under sin historia upplevt livliga tider, eldsvådor och ägarbyten. Järnbruket med en stångjärnhammare och två härdar grundades 1795 då järnindustrin var en stadigt växande industrigren i Sverige-Finland.
Bruket upplevde många ägarskiften under 1800-talet före det övergick i släkten Carlanders ägo. Släkten Carlander härstammade från Göteborg och kom till Finland på 1880-talet. Grundarna och generationerna därefter värnade om de svenska traditionerna i brukssamhället som ligger i en nästan helt finskspråkig omgivning. Kontakterna med Sverige var regelbundna och hade stor betydelse för brukets utveckling.
The History of Kellokoski Ironworks
Kellokoski (in Swedish Mariefors) some 45 kilometers north of Helsinki is today a vibrant rural community and the northern most part of the municipality of Tuusula.
One characteristic feature of the early industrial era in the Swedish-Finnish Kingdom (from the 12th century to 1809) was the establishment of ironworks or mills. These were located in the vicinity of rivers or waterways, which provided for the necessary waterpower. The family-owned ironworks became the centre of the small rural communities providing the inhabitants with work as well as social and cultural services. The first small rural ironworks in Finland were founded in the late 16th century but most of them were founded in the 17th and 18th centuries.
Historically, Kellokoski has developed around the ironworks by the river of Kervo. The first blast furnace was opened in 1795 and it was the first industrial plant in the municipality of Tuusula. During the 19th century the ironworks had several owners. In 1896 the ironworks was bought by Carl Fredrik Carlander originally from Gothenburg, Sweden.
In the early 20th century Kellokoski Ironworks (Oy Kellokosken tehdas – Mariefors bruk Ab) developed from a traditional ironworks into a mechanical engineering plant which produced a large variety of products such as tools, building hardware, hinges, milk containers and other products for the dairy industry.
By the middle of the 1950s the increased domestic and foreign competition and the decline in the demand for the traditional products forced the Kellokoski Ironworks to look for new products and innovations. In 1955 Kellokoski Ironworks launched the first small leisure boats built in aluminium. After the launching of the first model in 1955, serial production was started the following year and the sales prospects were positive.
The innovation costs were however very high for the family business, and there were no forms of R&D or export credits at the time. The company experienced cash flow problems, especially after its premises were flooded in September 1962. A bid for the company by the large metal corporation Fiskars was accepted in December the same year. The new owner Oy Fiskars Ab continued to manufacture aluminium boats at the premises until 1977. The ironworks in its traditional form was closed down in 1963.
Carlanderin suku osti tehtaan 1895. Tehtaan johtajana toimi Carl Fredrik Carlander ja tästä alkoi ruukin kukoistuskausi. Suvulla oli tehdas Kemiön saarella Björkbodassa, josta he siirsivät tuotannon koneita ja henkilökuntaa myöten Kellokoskelle. Työntekijöitä varten rakennettiin punaiseksi maalatut asuinkasarmit tehtaan lähelle.
Tehdas paloi 1898. Vain tiilirakenteiset tinaamo, valimo ja vasarapaja jäivät pystyyn. Uudet tiiliset tehdasrakennukset suunnitteli Elia Heikel. Karkaisemista varten tehtiin lisärakennus, hehkutusosasto eli ”helvetti”.
Työ oli vielä käsityönomaista. Edelleen taottiin mm. kirveitä ja kuokkia. Pääasiallisesti valmistettiin rautalevytöitä, erityisesti meijeriastioita.
1908 ostettiin Englannista polttomoottori Maija, koska vesivoima ei aina riittänyt pyörittämään kaikkia tehtaan koneita. Maija on nykyään kirkon vieressä muistomerkkinä. Tuotevalikoima laajentui koko ajan. Maitoastiat, talous- ja rakennustarvikkeet, työkalut sekä paloruiskut muodostivat tuotannon rungon.
1934 tehtaan johtaja Carl Fredrik Carlander kuoli ja hänen poikansa Torsten ”Totti” Carlander astui tehtaan johtoon. 1937 konttori siirtyi uusiin tiloihin valimon yläpuolelle. Sähkögalvanointiosasto eli niklaamo valmistui 1935. Seuraavaksi tehtiin sähkönjakotorni. 1938 valmistui kaksikerroksinen meijeriastiarakennus eli Lasipalatsi, johon myöhemmin rakennettiin kolmas kerros. Kirkko korjattiin 1930- luvun alussa. Katolle rakennettiin torni ja ikkunat saivat kruunu-koristeensa. Tehtaalla kaikki maalattiin valkoiseksi koneita myöten, kaikki oli myös hyvässä järjestyksessä. Tehtaalla valmistettiin satoja tuotteita ja tuotesarjoja.
1941 rakennettiin turpeella toimiva kaasulaitos, sillä sotatilan takia tehtaan toiminnassa oli ongelmia kun raaka- ja polttoaineen saanti vaikeutui. Patoa korotettiin metrillä vesivoiman tehon hyödyntämiseksi. Sota- aikana valmistettiin armeijalle mm. lusikka-haarukoita ja käsikranaatin kuoria.
1950-luvulla maitoastioiden tuotanto alkoi hiipua ja korvaajaksi tuli Suomen ensimmäisten alumiiniveneiden, Kelloveneiden valmistus. Tehdas oli tunnettu sekä koti- että ulkomailla. Se oli hyvin muuntautumiskykyinen, uusia tuotteita kehiteltiin lakkaamatta. Tehtaalla oli enimmillään 450 työntekijää.
1963 Kellokosken tehtaat siirtyi Fiskars Oy:n omistukseen. Veneiden tuotanto siirrettiin myöhemmin Ähtäriin Inhan tehtaille, jossa ne saivat Buster- nimen. Fiskarsin aikana valmistettiin edelleen mm. saranoita, jätesäkkitelineitä, Kelloterm- öljykamiinoiden kuoria, mikroaaltouunien kuoria sekä erityisesti öljytynnyreitä. Tehtaan toiminta lopetettiin 1979.
Carl Fredrik Carlander och Wilhelm Peterzon inledde sin karriär som bruksägare 1885 då de arrenderade Björkboda fabriks Aktiebolag i Björkboda, Kimito i västra Finland. Den otillräckliga tillgången på vattenkraft i Björkboda tvingade ägarna att 1896 flytta tillverkningen till Klockforsen i Tusby kommun. Efter eldsvådan 1898 byggdes de röda tegelbyggnaderna ritade av arkitekt Heikel.
Mariefors bruk var familjen Carlanders livsverk i tre generationer och ett medelstort traditionellt brukssamhälle med många särdrag. Fabriken levde sitt eget isolerade liv och utgjorde socialt sett ett familjebolag, där även de anställda räknade sig som bruksbor från släkte till släkte. Brukssamhället fungerade som ”en stat i staten” med allt vad därtill hörde, såsom skola, kyrka, bibliotek, biograf och samlingslokaler där ofta i brukets regi ordnades fritidsaktiviteter för alla ortsbor.
Livet i Mariefors brukssamhälle präglades av arbete och gemenskap utanför arbetet. Till brukspatronens skyldigheter hörde också omsorgen om de underlydandes hälsa och välfärd. På 1900-talet fäste man stor uppmärksamhet på att förbättra de sociala förhållandena och fabriken blev känd för den sociala omsorgen. En sjuk- och begravningskassa inrättades som hjälp för de obemedlade. Bruket understödde ortens föreningsverksamhet, såsom kör- och orkesterverksamhet, skyddskårsavdelningen, den frivilliga brandkåren och dess hornorkester samt sysselsättningar för barn. Brukskyrkan var en viktig del av bygemenskapen och bruket bekostade flera omfattande renoveringar av kyrkan. Under renovationen i slutet av 1920-talet målades kyrkan och dekorerades den med vita kors och kronor ovanom fönstren.
En annan viktig samlingspunkt för byborna var brukets festlokal där det ordnades fester oftast med musikaliska inslag. Festlokalen fungerade även som biografsalong. Byggnaden var ursprungligen ett bränneri som 1924 övertogs och renoverades av bruket.
Brukets produktion
Brukets huvudprodukt under 1800-talet var stångjärn, men på 1900-talet utvidgades produktionen till att omfatta mejerikärl, redskap, byggnadsbeslag samt konsumtions och byggnadsmaterial. Sedermera blev mjölktransportflaskorna den viktigaste produkten. Efter generationsskiftet 1934 tog bruket namnet Oy Kellokosken tehdas Mariefors bruk Ab under ledning av bröderna Torsten och Nils-Erik Carlander. En period av betydande investeringar och produktionsutveckling inleddes. Bruket utvecklades till en modern maskinverkstadsindustri. Nya fabriksfastigheter byggdes (glaspalatset, gjuteriet), tillverkningsmetoderna moderniserades och maskiner skaffades från Sverige, Tyskland och Danmark. De anställdas arbetsförhållanden förbättrades. Alla fabriksbyggnader målades vita såsom den rådande funkisstilen förespråkade. Många nya idéer kom till under Torsten Carlanders resor i Europa. Mariefors bruk blir en av Finlands främsta tillverkare av mejerikärl, mjölktransportflaskor, verktyg och byggnadsbeslag och sysselsatte hundratals ortsbor. Under krigsåren 1939-1944 tillverkades förnödenheter för Försvarsministeriet (granatdelar, yxor, transportkärl). Fabriksledningen förkastade Försvarsministeriets förslag att flytta produktionen till Fredriksfors bruk (Leineperi) nära Björneborg. Tillverkningen av mjölktransportflaskor tryggades med hjälp av tysk expertis med Folkförsörjningsministeriets samtycke. När de mansdominerade arbetsuppgifterna blev mera varierande och mekaniseringen framskred uppstod det flera förtjänstmöjligheter för kvinnor. Under kriget hade bruket inte kunnat fungera utan kvinnlig arbetskraft.
Efterkrigstiden
Efter krigsåren försvårades produktionen av bristen på råvaror, den stränga regleringspolitiken och situationen på arbetsmarknaden. Betalningen av det tunga krigsskadeståndet till Sovjetunionen tyngde landets ekonomi. Tidsperioden präglades av politisk instabilitet, social oro och strejker. Efter storstrejken i mars 1956 steg råvarupriserna och bruket tvingades höja priset på produkterna. Kello båtar såldes redan nu till bl.a. Sverige. Devalveringen 1957 och utvecklingen inom mjölkhushållningen var inte gynnsam för bruket. Inom mjölkhushållningen och transporten av mejeriprodukter övergick man till användning av plast och transport i stora lastbilskontainer. Försäljningen av mejerikärl minskade radikalt 1958 då statsmakten höjde avgifterna på kraftfoder och lanthushållningen började gå in för spannmålsodling istället för boskapsskötsel där man behövde mejerikärl. Utsikterna för tillverkningen av brukets övriga huvudprodukter var tidvis ljusare, men utmanade av den hårdnande utländska och inhemska konkurrensen. I medlet av 1950-talet infördes lättnader för import av råvaror vilket möjliggjorde smidigare importmöjligheter av råvaror (såsom aluminium). Frihandelsavtalet 1957 medförde en betydande strukturell förändring. Brukets ledning omorganiserade produktionen och yrkade på en rationalisering och effektivering av användningen av både råvaror och arbetstider. Det krävdes nya produkter för att klara av utmaningarna. Nya idéer och tillverkningsmetoder studerades under resor till mässor och under industribesök i Europa.
I början av 1960-talet hade de traditionella produktionerna (gångjärn, verktyg, mejerikärl) utökats med flera andra produkter (stålkorgar, värmekaminer, snöspadar, smalfilmsbetraktaren Tottiscope). Efter den framgångsrika lanseringen av Finlands första aluminiumbåt satsade bruket på båttillverkningen. År 1960 gick upp till 80 % av aluminiumbåtarna på export och framtidsutsikterna var goda. Verkställande direktören Torsten Carlander reste runt om i landet och förevisade sin pr-film En stat i staten. Filmen om tillverkning av aluminiumbåtar visades i Finlands television. Marknadsförings-, försäljnings- och sparsamhetskampanjer gick hand i hand. I maj 1962 ordnades Mariefors bruks 75-årsfest i brukets festlokal. Arbetare i flera generationer belönades för trogen tjänst. Den ekonomiska situationen var dock ytterst bekymmersam. I september 1962 drabbades hela bruksområdet av en ödesdiger översvämning. Staten vägrade betala ersättning för de omfattande skadorna. Mariefors bruk såldes till Fiskars-koncernen Lucia-dagen den 13 december 1962. Fiskars lade ned tillverkningen av all produktion med undantag av tillverkningen av Kello-aluminiumbåtar som fortsatte i Mariefors till 1970-talet varefter produktionen flyttades till Fiskars fabriker i Inha, Ähtäri.
Källa: Hanna FORSSELL – Gunilla CARLANDER-REUTERFELT: Ruukin elämää. Patruunoita ja työläisiä Kellokoskella (Livet på bruket. Brukspatroner och arbetare i Mariefors) (Finska litteratursällskapet, SKS, 2009)
Perusnäyttely
Perusnäyttelyn rungon muodostavat Kellokosken tehtaalla valmistetut metallituotteet sekä tiedot niiden valmistuksesta,tehtaan työntekijöistä, omistajista, rakennuksista, kyläyhteisön elinoloista ja harrastuksista. Tehtaalla on valmistettu kaikkea, mitä talouksissa on aikoinaan tarvittu.
Tehdas oli aikoinaan Suomen suurin maitoastioiden valmistaja ja siellä on tehty Suomen ensimmäiset alumiiniveneet, Kello-veneet. Työkaluja on valmistettu kirveistä vasaroihin ja taloustarvikkeita puntareista mortteleihin. Rakennustarvikkeiden valmistus oli tärkeä osa tuotantoa; saranat, ovenkahvat ja vetimet.
Oma lukunsa on tehtaanjohtajan Torsten Carlanderin intohimoisten harrastusten pohjalta tehdyt tuotteet; nuottitelineet, mehiläishoitotarvikkeet ja elokuvausharrastukseen pohjautuva Tottiskooppi-
kaitafilmien katselulaite.
Permamenta Samlingar
I museets permanenta samlingar ingår produkter tillverkade i bruket samt kartor, fotografier och andra föremål som berättar om brukets verksamhet, produktionsprocesserna och arbetarnas liv i verkstaden och på fritiden. De äldsta föremålen är från slutet av 1800-talet.
Brukets huvudprodukt var under 1800-talet stångjärn, men på 1900-talet utvidgades produktionen till att omfatta mejerikärl, redskap, byggnadsbeslag och konsumtions- och byggnadsmaterial. Bruket sysselsatte hundratals ortsbor. Den största produktgruppen bestod av mejerikärl som användes både i lantgårdar, mejerier och i hemmen. Mjölktransportflaskorna blev symbolen för Mariefors bruk. Under krigsåren 1939-1944 tillverkades förnödenheter för Försvarsministeriet (granatdelar, yxor, transportkärl). I medlet av 1950-talet inleddes produktionen av Finlands första aluminiumbåtar. År 2023 öppnades en skild avdelning för Kello-aluminiumbåtarna.
Teemanäyttely 2024
”Julkkis kävi täällä” 4.5.-1.9.2024
Kylässä asuneita ja vierailleita tunnettuja ihmisiä mielenkiintoisesta näkökulmasta. Henkilöihin liittyviä kyläläisten kertomia tarinoita ja valokuvia vuosien takaa ja tältä päivältä. Kylällä on vuosien saatossa käynyt paljonkin kuuluisuuksia Männistön tanssilavan ja Juhlatalon vuoksi Olavi Virrasta Laila Kinnuseen ja Kirkaan.
Osana näyttelyä on kylällä kuvatut elokuvat sekä tehtaan Juhlatalon toiminta (mm. juhlat, elokuvat, urheilukilpailut, teatteriesitykset, kaikkien poliittisten puolueiden tilaisuudet)
Otteita näyttelyn sisällöstä: Miina Sillanpää kävi puhumassa Juhlatalolla, presidentti J.K. Paasikivi kävi ihailemassa tehtaan johtajan Totti Carlanderin mehiläishoitoa 1946, Neuvostoliiton johtajan Nikita Hrutsevin auto ajoi läpi Kellokosken, vaikka kyläläiset olivat sankoin joukoin kukkakimppujen kanssa varustautuneet vierailuun.
Runoilija Lauri Viita leikkautti hiuksensa Stenroosin parturissa ollessaan potilaana Kellokosken sairaalassa, Dallapen solisti A.Aimo syntyi Kellokoskella ja oli talvisodan aikana tehtaalla työpalvelussa. Näyttelijät Eija Vilpas ja Marita Nordberg ovat syntyperäisiä kyläläisiä. Monet ovat oppineet uimataidon Maritan toimiessa uimaopettajana. Kansanedustaja Antti Kaikkonen ja Satu Taiveaho soutivat Kelloveneregatassa.
Kellokosken mielisairaalan ylilääkäri Ilkka Taipale perusti Juhlatalolle Itämerikeskuksen, ”rauhankeskuksen” ja patsaspuiston. Sairaalan potilas Prinsessa kulki kylällä hierojana ja lauloi ooppera-aarioita sairaalan parvekkeelta. Terttu Nyman ei kertonut edes lapsilleen, että hänet valittiin Miss Suomeksi 1948. Viimeiset markan kolikot suunnitellut kuvanveistäjä Antti Neuvonen oli kellokoskelainen. Radion sinfoniaorkesterikin kävi esiintymässä tehdassalissa työntekijöiden iloksi.
Näyttelyssä on tarinoita kylässä asuneista ja vierailleista tunnetuista ihmisistä.
Kylällä kuvatut elokuvat ovat osa näyttelyä, samoin tehtaan Juhlansalon ja Männistön historia Esillä Kellokosken elokuvien julisteita sotavuosilta.
”Ilmianna julkkis”- osiossa kävijät voivat täydentää näyttelyä.
Lataa esite painamalla tästä.
Temautställningar
Museets permanenta samlingar kompletteras av årligen växlande temautställningar som belyser olika händelser och verksamhetsformer ur brukets och ortens historia.
Temat för 2024 temautställning är KÄNDISAR I MARIEFORS (Julkkis kävi täällä) och öppnas lördagen den 4 maj 2024.
Tidigare temautställningar
- 2017 Krigsvintrarna i Mariefors (Kellokoski sotien aikana) ingick i firandet av Jubileumsåret Finland 100 år;
- 2018 Totti-filmfestival; Torsten Carlanders dokumentärfilmer om brukets verksamhet;
- 2019 Bleckblåsmusik och stärkt te (Torvisoittoa ja kovaa teetä); om musik, kaféer och restauranger i Mariefors.
- 2020 Byns kvinnor (Kylän naisia); om kvinnornas liv i verkstaden och i hemmen
- 2021 Hästkrafter (Hevosvoimia);
Teemanäyttelyt
Aikaisempia teemanäyttelyitä
Museossa on ollut vaihtuvia näyttelyitä ruukin ja sitä ympäröivän kylän elämästä, mm.:
Kellokoski sotien aikana 2017; Suomi 100- juhlavuoden näyttely
Totti- filmifestivaali 2018;Tapahtumassa esitettiin Torsten Carlanderin kuvaamia kaitafilmielokuvia
Torvisoittoa ja kovaa teetä 2019; Kylän musiikin, kahviloiden ja ravintoloiden historiaa
Kylän naisia 2020; Millaista oli naisten elämä erityisesti tehtaan eri osastoilla, lastenhoito, eläkkeet
Hevosvoimia 2021; Kylän kulkuneuvoja hevosista autoihin.
Pyörät pyörivät Kellokoskella 2022; Tekniikkaa tehtaalla ja kylällä
Kellokoski kotien seinillä 2022; Kellokoski- aiheisia tauluja kyläläisten seiniltä
2023 kolme näyttelyä; Kelloveneiden aika, Makeaa elämää (mehiläishoitoa ja hunajan
valmistusta) sekä pienoismallinäyttely Pikkuasioita.
Kellokosken Ruukin Tehdasmuseon Ystävät Ry
Y-tunnus: 3399573-7
Yhdistys on perustettu 2023 edistämään ja tukemaan tehdasmuseon toimintaa ja auttamaan käytännön toimintaedellytysten järjestämisessä. Jäseneksi voivat liittyä kaikki yhdistyksen toiminnasta kiinnostuneet.
Jäsenmaksu henkilöjäseniltä on 20 euroa/vuosi.
Riitta Liski | pj. riitta.liski@gmail.com 040 7731889
Heidi Ikonen | heidi.ikonen@live.fi
Patrik Värtinen | patrik.vartinen@gmail.com 050 5781894